kun varjot on laskeneet iltaan
liian kaukana on aamunkoi
liian raskaana saappat käy siltaan
ja kuoleman laulu jo soi

on ystävät kotiinsa menneet
on valveilla valkoinen kuu
valo viimeinen taivasta kaivaa
kunnes mustiinsa tuo pukeutuu

kädet suurimmat tarttuu sun käteen
silmät kirkkaimmat katselee sua
ja ne kaiken kaiken ne näkee
kädet suurimmat suojelee sua

on haavoilla haavoilla sydän
vain kyyneleet haavoille jää
ne suolalla suolalla polttaa
poskilla kuin tähdet ne kimmeltää

älä turhaan sun yötäsi pelkää
se päivään on naulattu kii
nousee aamu jo pian yön selkään
se on määrätty määrätty niin

kädet suurimmat tarttuu sun käteen
silmät kirkkaimmat katselee sua
ja ne kaiken kaiken ne näkee
kädet suurimmat suojelee sua