armo ihmeellinen soi kirkkaana
sen kuulin poloinen
tieltänsä eksyneen armo toi tielleen
nähnyt en vaan nyt mä nään

armo näytti mulle pelkoni
armo pelkoni otti pois
kuinka kirkkaana armo loistikaan
sillä hetkellä kun sain sen

läpi vaarojen läpi murheiden
yli yön pimeyden
armo meitä suojaten tänne asti toi
armo kotiin meidät viedä voi

herra laupeudessaan mulle kaiken antaa
sanaansa sieluni luottaa
hän on suojani mun hän on turvani mun
niin kauan kun kulkee maa

vaikka soida voi vuosituhannen
laulu kirkas ja taivainen
aina jäljellä on laulu laulamaton
Jumalan kunniaa se laulu on