Suru

Mun lauluissa on aina mukana surua. En mä tiedä mistä se johtuu, ehkä se on synnynnäistä.

Mulla on kaksi poikaa jotka on jo täysi -ikäisiä. Erosin niistä ekan kerran kun ne oli ihan pieniä. Silti mä näin niitä joka viikko, olen ollu ihan ok isä. Sitten kun ne oli kymmenen kieppeillä, niiden mutsi päätti viedä ne Ruotsiin asumaan. 80-luvulla äidit sai yleensä automaattisesti yksinhuoltajuuden, joten se pysty tekee sen.

Se oli paha paikka ja elämästä on sen jälkeen puuttunut jotakin joka hetki. Vaikka mulla onkin huippuhyvät välit mun lapsiin ja vaikka mä nään niitä olosuhteisiin nähden aika paljon. Sitä on vaikea selittää, mutta se tunne ei jätä hetkeksikään, siitä tulee osa elämää.

Se tunne on suru ja kaipuu. Varmaan mä sitä joissain lauluissakin suren, osittain ainakin.