Artistit ja laulut

Mä en ole koskaan oppinu pitämään siitä jos mua ihaillaan. Se ei ole artistille mikää iso plussa, pikemmin päinvastoin. Artistin täytyy jaksaa puhuu itsestään loputtomiin ja se on mulle aika vierasta. Sen takia mä olen ollu mielummin taka-alalla ja kattonu kun joku laulaa mun tekemää laulua. Sekin on ihan nasta fiilis, siinä on osallisena, muttei tarvi enää tehdä mitään. Jos joku tykkää, niin voi sanoo että joo, toihan on mun biisi. Jos joku ei tykkää voi olla hiljaa. Se on huippua.

Mä olen aina rakastanu esiintymistä, siis inhonnu ja rakastanu, niin kai kaikki esiintyjät. Mutta mä en ole koskaan tottunu artistina olemiseen. Mä haluun olla keikan ajan artisti ja loput 22 tuntia tuntematon, en haluu et mua vedetään hihasta jossain kaupan tiskillä.

Mutta Suomi on niin pieni maa, että täällä tarttee olla artisti 24 tuntia vuorokaudessa, kaikki tuntee jos on vähänkään esillä. Ihmiset jotka hakeutuu biisintekijäksi elämässään, on tossa mielessä vähän ongelmallisia. Ne haluu olla esillä ja piilossa, samanaikaisesti.

Sellainen mäkin olen. Ja sehän on mahdotonta!

Mä olen tehny monille suomalaisille tähdille lauluja. Ne laulajat on varmaan kaikki eri tyylisiä. Jos haluu elää suomessa lauluilla, täytyy oppii olemaan aika suurpiirteinen artistien suhteen.

Jos joku haluaa sulta laulun, on parempi sanoo kyllä, kuin ruveta kelaamaan että sopiiko sen hahmon maailmankuva sun maailmankuvas kanssa yhteen.

Musiikki on musiikkia, välillä se toimii, välillä ei. Sit jos tuntuu että etääntyy itsestään liikaa, voi laulaa itse. Niinkun mä aina välillä teen.

Omalla Maalla- levy on mulle sananmukaisesti palaamista omalle maalle. Se on kummallista, mutta välillä mulle tulee ikävä mua itseäni. Ehkä mä pidän itsestäni, tai sit mä olen vaan menossa sekaisin.